Miten ihmiskunta on syntynyt

Ensinnäkin haluaisin välittää terveiseni kaikille kiinalaisen uudenvuoden alkamisen kunniaksi.

Uuden vuoden vaihtuessa olisi yleensä aika jakaa joitakin mukavia huomioita tilanteesta, mutta minä näen välittömän vaaran lähestyvän ihmiskuntaa. Tästä syystä jumalalliset olennot ovat kehottaneet minua välittämään useita asioita kaikille tässä maailmassa. Jokainen asia, jonka aion paljastaa, on korkeampi, tarkoin varjeltu salaisuus. Niitä jaetaan, jotta asioista saataisiin oikea kuva, ja jotta ihmisille voitaisiin antaa vielä yksi mahdollisuus pelastua.

Ensimmäinen asia on kysymys siitä, miten ihmiskunta on syntynyt. Luomisensa alusta aina viimeisiin päiviinsä asti maailmankaikkeus on käynyt läpi poikkeuksellisen pitkän ajan, joka koostuu neljästä vaiheesta: muodostuminen, vakaus, rappio ja tuho. Kun tuhon vaiheen viimeinen piste saavutetaan, kaikkien asioiden täydellinen hävittäminen suuremmassa kosmisessa kokonaisuudessa – johon sisältyy myös maailmankaikkeus jossa me olemme – tapahtuu välittömästi. Kaikki elävät asiat tuhotaan!

Kun ihminen kuolee, kyse on vain siitä, että hänen fyysinen ruumiinsa rappeutuu ja hajoaa, kun sitä vastoin hänen todellinen sielunsa (joka hän aidosti on, ja joka ei kuole hänen jättäessään fyysisen ruumiinsa) jatkaa elämäänsä uudelleensyntyen seuraavaan elämään. Tämän vuoksi, aivan kuten maailmankaikkeus käy läpi muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon, niin myös ihmiset käyvät läpi syntymän, ikääntymisen, sairauden ja kuoleman. Nämä ovat maailmankaikkeuden lakeja, joiden kohteena ovat jopa korkeammat olennot. Heillä se vain kestää kauemmin, ja mitä korkeampi olento on, sitä enemmän prosessi vie aikaa. Elämä ja kuolema eivät ole heille tuskallisia, ja he pysyvät tietoisina näiden prosessien ajan – heille se on kuin vaatteiden vaihtamista. Toisin sanoen normaaleissa olosuhteissa elämät eivät aidosti kuole. Mutta kun maailmankaikkeus ja kosmos hajoavat muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon prosessin viimeisessä vaiheessa, elämät eivät enää synny uudelleen, eikä elämää tai materiaa enää ole olemassa; kaikki muuttuu tomuksi ja jäljellä on vain tyhjyyttä. Juuri nyt tämä ihmisten maailma käy läpi muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon prosessin viimeistä vaihetta, tuhon vaihetta. Kohtalon määräämällä tavalla kaikki asiat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan näinä lopun aikoina, joten sitä uhkaa välitön tuho. Ja juuri tästä syystä maailma on niin levoton. Hyvät ajatukset ovat harvinaisia, ihmisten mielistä on tullut kieroutuneita, siveettömyys ja huumausaineiden väärinkäyttö rehottavat ja ihmiset hyväksyvät ateismin. Nämä ovat väistämättömiä asioita kosmoksen viimeisessä vaiheessa, ja ne kertovat ajasta, johon olemme saapuneet!

Luoja vaalii kaikkia olemassa olevia taivaallisia olentoja, sekä kaikkia hyviä ja ystävällisiä elämiä ja kaikkia loistokkaita luomuksia kosmoksessa. Sen vuoksi rappion vaiheen alussa Hän johdatti joukon jumalallisia olentoja kosmisen kokonaisuuden uloimmalle tasolle (mikä tunnetaan yleisesti termillä ”se, joka on jumalallisen valtakunnan tuolla puolen”); paikkaan, jossa ei ole jumalallisia olentoja, ja loi maapallon. Mutta maapallolla ei ollut kykyä olla olemassa itsenäisesti; se tarvitsi itselleen vastaavan kosmisen rakenteen, jonka kanssa se voisi muodostaa järjestelmän elämän ja materian kiertokulkua varten. Tästä syystä Luoja loi maapallon ulkopuolelle suuremman avaruuden, jota korkeammat olennot kutsuvat ”Kolmeksi maailmaksi”. Ennen pelastuksen viimeisen ajan saapumista yksikään korkeampi olento, olipa se kuinka korkea tahansa, ei voisi astua sisään tähän avaruuteen tai siitä ulos ilman Luojan lupaa. Kolmen maailman piiriin kuuluu kolme merkittävää ulottuvuutta: ensinnäkin Halujen maailma (yu), joka koostuu tämän maapallon elämistä sisältäen ihmiskunnan, toisena Mieltymysten maailma (se), joka on halujen maailman yläpuolella, ja kolmantena valtakunta, joka on vielä ylempänä ja joka tunnetaan nimellä Maailma ilman mieltymyksiä (wu se). Jokainen toistaan seuraava maailma on korkeampi ja loistokkaampi kuin sen alapuolinen maailma, vaikka mitään niistä ei voi verrata jumalalliseen maailmaan, tai moniin vielä korkeammalla oleviin taivallisiin valtakuntiin. Se ”taivas” johon ihmiset yleensä viittaavat, on itse asiassa Kolmen maailman piirissä, joko Mieltymysten maailmassa tai Maailmassa ilman mieltymyksiä. Jokainen Kolmesta maailmasta pitää sisällään kymmenen tasoa, mikä tekee yhteensä 33 tasoa, jos mukaan lasketaan kaikki Kolme maailmaa itsessään. Ihmiskunta asuu Halujen maailmassa; tämä on kaikista tasoista alhaisin ja sen ympäristö on kaikista ankarin. Elämä täällä on tuskallinen ja lyhyt, mutta vielä kauheampi on se tosiasia, että täällä ihmisten maailmassa vain harvat asiat, joita ihmiset pitävät totuuksina, ovat aidosti todellisia. Sitä, mitä ihmiset pitävät totuutena, pidetään suuremmassa maailmankaikkeudessa käänteisenä asiana (poikkeuksena ne korkeammat totuudet, joita pyhät olennot ovat opettaneet ihmisille). Jumalallisuus ei esimerkiksi pidä oikeana sitä, että kenestä tahansa taistelun voittaneesta tulee hallitsija, tai että alueet valloitetaan sotilaallisin voimakeinoin, tai että voimakkaita pidetään sankareina – koska näihin asioihin liittyy tappamista ja voimakeinoin riistämistä toisilta. Tämä ei ole maailmankaikkeuden eikä korkeampien olentojen tapa käsitellä asioita. Mutta täällä ihmisten maailmassa nämä ovat väistämättömiä ja hyväksyttyjä tapoja. Ne ovat tämän ihmisten maailman tapoja, mutta ne ovat ristiriidassa maailmankaikkeuden tapojen kanssa. Näin ollen, jos henkilö haluaa palata taivaaseen, hänen on noudatettava aitoja, korkeampia lakeja, sekä työstettävä itseään. Jotkut ihmiset ovat tyytyväisiä, kun heillä sujuu elämässään paremmin kuin toisilla. Mutta tällaiset ihmiset vain vertaavat itseään toisiin ihmisiin tässä ihmisten maailmassa, kun tosiasiassa kaikki täällä elävät paikassa jota pidetään maailmankaikkeuden kaatopaikkana. Kolme maailmaa luotiin kosmisen kokonaisuuden uloimmalle kehälle, ja kaikki asiat täällä koostuvat matalimmista, karkeimmista ja likaisimmista partikkeleista – molekyyleistä, atomeista ja vastaavista. Korkeampien olentojen silmissä tämä on paikka, johon maailmankaikkeuden roskat kaadetaan. Sen vuoksi he pitävät tätä molekyylien tasoa pölynä tai ”savena”, ja he pitävät tätä kaikista paikoista alhaisimpana. Tästä on saanut alkunsa joidenkin uskontojen sanonta, jonka mukaan jumala loi ihmisen savesta. Ihminen todellakin luotiin materiasta, joka on molekyylien tasolla.

Kun jumalalliset olennot loivat ihmisen, he tekivät sen Luojan käskystä, ja Hän opasti heitä jokaista tekemään ihmisistä oman ainutlaatuisen kuvansa mukaisia. Tästä syystä on olemassa valkoisia, aasialaisia ja mustia ihmisiä, sekä muita rotuja. Vaikka heidän ulkonäössään on eroja, sielut heidän sisimmässään ovat Luojan antamia. Tästä syystä heillä on yhteiset arvot. Tarkoitus, joka Luojalla oli ohjatessaan jumalalliset olennot luomaan ihmisen, oli hyödyntää ihmiskuntaa viimeisinä aikoina, jolloin Hän tulisi tarjoamaan kaikille suuremman maailmankaikkeuden elämille pelastuksen – myös pyhille olennoille.

Mutta miksi Luoja pyysi, että jumalalliset olennot loisivat ihmiset tällaiseen alhaiseen ja ala-arvoiseen paikkaan? Siitä syystä, että koska tämä on maailmankaikkeuden alin taso, se on kaikista ankarin paikka, ja vain silloin, kun asiat ovat koettelevia ja tuskallisia, ihminen voi kohottaa itseään henkisen harjoittamisen avulla ja hävittää karmaansa. Kun ihminen onnistuu tuskallisten kokemusten keskelläkin säilyttämään ystävälliset ajatuksensa, olemaan kiitollinen ja olemaan hyvä ihminen, hän kohoaa sen läpi. Pelastus on prosessi, jossa kohotaan matalalta korkealle, ja siksi se on aloitettava pohjalta. Elämä koettelee kaikkia täällä asuvia. Kun ihmiset yrittävät selviytyä tilanteesta paremmin, heidän välillään on jännitteitä, luonnonolot ovat kauhistuttavassa tilassa, ja lisäksi on sellainen tosiasia, että elämässä pärjääminen vaatii paljon ajattelua ja vaivaa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kaikki nämä olosuhteet tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia kehittää itseään ja hävittää karmaa. Vastoinkäymisten läpikäynti voi auttaa ihmisiä sovittamaan syntejään ja vähentämään karmaansa, se on varmaa. Ja jokainen, joka onnistuu säilyttämään hyväluonteisuutensa tuskallisten tilanteiden ja ihmisten välisten ongelmien keskellä, kerää ansioita ja kartuttaa hyvettä, ja sen seurauksena saavuttaa sielunsa kohoamisen.

Nykyaikaan saavuttaessa Luojalla oli pääasiallisena aikomuksenaan hyödyntää ihmiskehoa maailmankaikkeuden monien elämien pelastamiseksi. Näin ollen useimpien täällä olevien ihmiskehojen alkuperäiset sielut korvattiin kehoihin jälleensyntyneiden korkeampien olentojen sieluilla. Ihmiskehon avulla he voisivat kestää vaikeuksia, ja sen myötä vähentää karmaansa ja syntejään. Ja tässä epätodellisessa paikassa, pitämällä tiukasti kiinni jumalallisuuden tai pyhien olentojen opettamista korkeammista totuuksista, sekä pitäytyen hyvyydessä ja ystävällisyydessä, he voisivat saavuttaa sielujensa kohoamisen. Lopun ajat ovat nyt edessämme, ja Kolmesta maailmasta ulos johtava Taivaan portti on avattu. Luoja on valinnut pelastukseen heitä, jotka toimivat juuri kuvailemallani tavalla.

Muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon vaiheiden aikana kaikista asioista maailmankaikkeudessa on tullut epäpuhtaita ja huonompia kuin luomisen alussa. Tästä syystä asiat suuntaavat kohti tuhoa. Toisin sanoen kaikki asiat suuremmassa maailmankaikkeudessa ovat rappeutuneet, eivätkä luodut elämät enää ole niin hyviä kuin alussa; ne eivät enää ole puhtaita, ja ne kaikki ovat keränneet karmaa ja syntejä. Tämä myös selittää sen, miksi tuho on lähestymässä. Tällaista syntiä kutsutaan uskonnollisissa yhteyksissä perisynniksi. Jotta maailmankaikkeus siis voitaisiin pelastaa, Luoja ohjasi suuren joukon korkeampia olentoja ja jumalallisia valtiaita laskeutumaan alas maan päälle ja ottamaan ihmisen muodon tässä ympäristössä, jossa he tulisivat kärsimään, kohoamaan, sovittamaan syntejään ja rakentamaan itsensä uudelleen – seurauksenaan ylösnousu taivaaseen. (Ihmiskunnan pelastuksen ohella Luoja on samaan aikaan luonut maailmankaikkeuden uudelleen.) Uusi maailmankaikkeus on täysin puhdas ja yksinkertaisesti loistava. Jos ihminen kykenee pitämään ajatuksensa hyveellisinä tässä ankarassa ympäristössä; jos hän pystyy olemaan antamatta periksi nykyaikaisten arvojen ja näkemysten hyökkäystä vastaan sekä pitämään kiinni perinteistä; ja jos hän yhä edelleen uskoo jumalallisuuteen ateismin ja evoluution hyökätessä häntä vastaan, hän tulee saavuttamaan tavoitteensa: pelastuksen saamisen ja paluun taivaaseen. Kaikki tässä maailmassa tällä hetkellä kehittyvä hulluus on jumalallisten olentojen viimeistä vaihetta varten suunnittelemaa. Heidän tavoitteenaan on ollut koetella elämiä täällä ja nähdä, ovatko elämät pelastuksen arvoisia, sekä antaa heille mahdollisuus sovittaa syntinsä ja hävittää karmaansa läpikäymällä vaikeita asioita tämän prosessin aikana. Ja kaikki tämä on tehty sen vuoksi, että ihmiset voisivat pelastua ja vapautua palaamaan takaisin taivaaseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten elämän tarkoitus täällä maan päällä ei ole saavuttaa jotain tässä maailmassa. Kaikki ihmiselämän intensiiviset ponnistelut ja yritykset, sekä ihmisten pyrkimys saada haluamansa asiat – mihin voi liittyä jopa häikäilemättömiin keinoihin turvautumista – tekevät ihmisistä lopulta moraalittomia. Syy siihen, miksi ihmiset tulivat tähän maailmaan, ja miksi heistä tuli ihmisiä, oli syntien sovittaminen ja karman hävittäminen, sekä merkittävän henkisen edistymisen saavuttaminen. Ihmiset tulivat tähän maailmaan saadakseen pelastuksen. He tulivat ja ottivat ihmisen muodon odottaakseen Luojaa ja Hänen tarjoamaansa pelastusta takaisin omiin, taivaallisiin valtakuntiinsa. Ja odottaessaan he keräsivät ansioita monien aiempien elämiensä aikana; se on ollut ihmisten jälleensyntymien tarkoitus. Tämän maailman kaoottisen luonteen tarkoituksena on muovata näistä elämistä jotain suurta ja upeaa. Tietysti on ihmisiä, jotka painostavina aikoina ovat anoneet jumalallisuuden apua, mutta eivät ole olleet tyytyväisiä lopputulokseen, joten he ovat alkaneet vihata jumalaa – ja sen seurauksena he ovat jopa kääntyneet häntä vastaan. Jotkut ovat jopa kääntyneet demoniselle, pimeälle puolelle ja tehneet yhä enemmän syntejä, sekä synnyttäneet vielä lisää karmaa. Heidän, joita tämä koskee, olisi parasta muuttaa kiireesti suuntaa ja anoa jumalalta anteeksiantoa, mikäli he vielä haluavat saada mahdollisuuden päästä turvaan. Kaikki, mitä henkilön elämässä tapahtuu – vaikuttipa se sitten perustellulta tai ei – on todellisuudessa karmista seurausta siitä, mitä hän on tehnyt aiemmissa elämissään, sekä hyvässä että pahassa. Ihmisen aiemmissa elämissään keräämien siunausten ja hyveen määrä määrittävät sen, millaista onnea hänelle on luvassa tässä elämässä, tai kenties seuraavassa elämässä. Jos joku elää nyt siunattua ja hyveellistä elämää, hänen seuraavassa elämässään se kenties muuntuu korkeaksi virka-asemaksi ja palkaksi, tai se voi muuntua erilaisiksi rikkauksiksi ja omaisuudeksi. Lisäksi tähän sisältyy se, onko jollakulla onnellinen perhe, tai jopa se, kuinka hänen lapsensa menestyvät, ja niin edelleen. Tämä on perustavaa laatua oleva syy siihen, miksi jotkut ihmiset ovat rikkaita ja jotkut köyhiä, ja miksi jotkut ovat korkeissa virkatehtävissä, kun samaan aikaan toiset ovat köyhiä ja kodittomia. Siinä ei ole kyse samasta asiasta kuin häijyn kommunismin levittämässä pirullisessa pötypuheessa rikkaiden ja köyhien välisestä tasa-arvosta. Maailmankaikkeus on oikeudenmukainen. He, jotka tekevät hyviä tekoja, saavat siunauksia, kun taas heillä, jotka tekevät pahoja tekoja, on edessään takaisinmaksu – jos ei tässä elämässä niin seuraavassa. Tämä on maailmankaikkeuden muuttumaton laki! Taivas, Maa, jumalallisuus ja Luoja ovat myötätuntoisia kaikkia elämiä kohtaan. Luoja loi Taivaan ja Maan, kuten ihmisen ja jumalallisuudenkin, eikä koskaan ole niin, että Hän suosisi joitakin elämiä ja kohtelisi toisia epäoikeudenmukaisesti. Se, miksi jotkut ihmiset elävät onnellista elämää ja toiset eivät, johtuu kaikki menneiden tekojen palkkioista ja rangaistuksista.

Kun näette ihmisten voittavan tai häviävän elämässään, vaikuttaa siltä, että se tapahtuu tämän maailman asioiden normaaleina ilmiöinä. Mutta viime kädessä kyse on noiden ihmisten menneisyyden tekojen karmisesta seurauksesta. Se, onko ihmisillä jotain tai ei, tai se, voittavatko he elämässään vai häviävätkö, näyttäytyy tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa tämän maailman tilanteiden kanssa. Näin ollen riippumatta siitä, oletteko elämässänne rikkaita vai köyhiä, teidän tulisi tehdä hyviä asioita ja pidättäytyä tekemästä pahoja tekoja, olla hyviä ja ystävällisiä, olla henkisiä ja hartaita sekä auttaa mielellänne toisia. Näin toimien keräätte siunauksia ja kartutatte hyvettä, ja teidät palkitaan niistä seuraavassa elämässä. Muinaisessa Kiinassa vanhempi sukupolvi puhui usein siitä, että kun asiat ovat vaikeita, ei kannata valittaa omaa kohtaloaan, sekä siitä, kuinka hyvien tekojen kautta voi ansaita hyvettä, jotta seuraava elämä olisi parempi. Tämä tarkoitti sitä, että jos ette ole tehneet hyviä asioita edellisessä elämässänne ja ansainneet siunauksia, on turha rukoilla jumalalta apua. Maailmankaikkeudella on omat lakinsa, ja jopa korkeampien olentojen on noudatettava niitä. Jos he tekevät asioita, joita heidän ei pitäisi tehdä, heitäkin rangaistaan. Asiat eivät siis ole niin yksinkertaisia kuin ihmiset ajattelevat. Luulevatko ihmiset, että korkeammat olennot antavat heille kaiken mitä he rukoilevat? Edellytyksenä on, että henkilön on pitänyt edellisissä elämissään kerryttää siunauksia ja hyvettä niitä varten. Näin ollen saamanne asiat ovat seurausta teidän omista siunauksistanne ja hyveestänne! Maailmankaikkeuden lait määräävät näin. Mutta kun puhutaan perustavaa laatua olevalla tasolla, siunausten keräämisen ja hyveen kartuttamisen perimmäisenä tavoitteena ei ole se, että saatte kaiken mitä haluatte. Niiden keräämisen ja kartuttamisen todellinen tarkoitus on tasoittaa tietä takaisin taivaaseen. Tämä on myös kaikista tärkeintä, eikä se lyhyt onnellinen hetki, jonka ne voivat tarjota teille tässä elämässä!