Mitä on ”tyhjyys”?

Mitä on ”tyhjyys”? Todellista tyhjyyttä on minkä tahansa kiintymyksen poissaolo, ei tyhjyys materiaalisessa mielessä. Mutta sitten on olemassa Zen-buddhalaisuus, jonka Dharma on vanhentunut, eikä sillä ole jäljellä enää mitään välitettävää. Näinä viimeisinä aikoina, kun Fa on sekasorrossa, sillä on edelleen oppilaita, jotka takertuvat itsepäisesti Zen-buddhalaisuuden tyhjyyden oppiin, toimivat mielenvikaisesti ja järjettömästi, ikään kuin he olisivat ymmärtäneet filosofisen totuuden ytimen. Mutta sen perustaja, patriarkka Bodhidharma, julisti itse sen olevan vain kuuden sukupolven Dharma, jonka jälkeen mitään välitettävää ei olisi jäljellä. Miksi tätä ei ymmärretä? Jos sanotaan, että kaikki on tyhjää, Fa’ta ei ole olemassa, ei ole buddhaa, ei ole ulkomuotoa, ei ole itseä eikä mitään ole olemassa, niin mikä Bodhidharma oli? Jos Fa’ta ei ole, niin mikä on Zen-buddhalaisuuden oppi tyhjyydestä? Jos ei ole buddhaa eikä ulkomuotoa, niin kuka oli Sakyamuni? Jos teillä ei ole nimeä, ei ulkomuotoa, ei itseä, eikä olemassaoloa, ja kaikki on ”tyhjyyttä”, niin miksi te syötte ja juotte? Miksi te käytätte vaatteita? Eikö silloin olisi yhdentekevää, vaikka teiltä kaivettaisiin silmät päästä? Ja vielä; katsokaa, kuinka kiintyneitä te olette inhimillisiin tunteisiin ja haluihin. Kun tathagata puhuu ”tyhjyydestä”, se viittaa inhimillisten kiintymysten täydelliseen puuttumiseen; ”tyhjyyden” todellinen merkitys on olla ”vapaa saastasta”. Kosmos on olemassaolonsa, muodostumisensa ja jatkuvuutensa suhteen luonnostaan ​​materiaalinen. Kuinka se voisi olla ”tyhjä”? Minkä tahansa muun kuin tathagatan opettama Fa on tuomittu lyhytikäiseksi; sellaiset opetukset katoavat varmasti. Arhatin Fa ei ole Buddha-Fa. Ymmärtäkää tämä! Ymmärtäkää!

​