Erottelukyky

Mutainen ja samea on ihmisten maailma; kalansilmät sekoittuvat helmiin. Kaikessa hiljaisuudessa, ilmoittamatta, tathagata laskeutuu tähän maailmaan. Kun hän levittää Fa’ta, pahojen harjoitusmenetelmien häirintä on väistämätöntä. Tao ja demonit ovat levittäytyneet rinnakkain ja yhdessä asuttaneet maapallon. Erottelukyky on avainasemassa, kun totuus ja valhe sekoittuvat. Niiden erottamiseen tarvitaan korkeampi olento. Ennalta määrättyjä, joita erottelukykynsä turvin tulee tasaiseen tahtiin astumaan Tielle ja saamaan Fa’n, on todellakin olemassa. Erottaen oikeamielisyyden pahasta he löytävät aidot pyhät kirjoitukset, keventävät kehojensa taakkaa, rikastuttavat viisauttaan, täyttävät sydämensä ja purjehtivat rauhallisesti Fa’n aluksella. Kuinka ihmeellistä! Ahkerasti ja tunnollisesti, ponnisteluja säästämättä he etenevät suoraan täydellistymiseen.

He, jotka ovat eksyneet tähän maailmaan, kamppailevat erottuakseen muista, elävät rahan vuoksi ja kuolevat vallan tähden, löytäen nautintoa tai huolta aivan mitättömästä voitosta; he kilpailevat ja taistelevat itsepintaisesti ja synnyttävät karmaa koko elämänsä ajan. Jos tällainen henkilö kuulee tämän Fa’n, on varmaa että hän nauraa, ja että sana ”hölynpöly” kirpoaa hänen kieleltään; hänen on taatusti vaikea ymmärtää tai uskoa sitä. Sellainen on ala-arvoinen ihminen; häntä on vaikea pelastaa. Hänen karmansa on niin suuri, että se ympäröi hänen kehonsa, sinetöi hänen viisautensa ja kätkee vaippaansa hänen alkuperäisen luontonsa.