Fa’n opetusta Lantaun saarella

Jotkut ihmiset eivät onnistu kultivoinnissaan elämänsä aikana, eivätkä he myöskään tee lupausta jatkaa kultivointia seuraavassa elämässään, joten he ovat alttiita syntymään uudelleen tavallisina ihmisinä, ilman uutta mahdollisuutta kultivoida itseään. Tällöin heidän aiemmissa elämissään harjoittamansa kultivoinnin tulos muuttuu hyväksi onneksi. Esimerkiksi monet korkeissa viroissa olevat virkamiehet ovat munkkien jälleensyntymiä. He kestivät suuria vaikeuksia kultivoidessaan ja kartuttivat jonkin verran siunauksia, ja niinpä heistä tuli – vaikka heidän kultivointinsa ei lopulta onnistunutkaan – korkea-arvoisia virkamiehiä tai keisareita.

Jos he tekivät lupauksen kultivoida uudelleen seuraavassa elämässään, mutta eivät onnistu kultivoinnissaan tässä elämässä, tämä teko auttaisi heitä muodostamaan karmisen yhteyden seuraavassa elämässä. He voisivat mahdollisesti jatkaa kultivointiaan samassa koulukunnassa seuraavassa elämässään, ja se saattaisi hyvinkin johtaa karmiseen haluun kultivoida. Jos henkilö tekee tällaisen lupauksen, hän ei jälleensyntymisensä jälkeen ole alempien tasojen maallisten jumaluuksien hoivissa. Hänen mestarinsa pitää hänestä huolta, seuraa ja tarkkailee hänen jälleensyntymäänsä ja varmistaa, että hän syntyy perheeseen, joka helpottaa hänen kultivointiaan. Tällä tavoin hänellä on jälleen mahdollisuus harjoittaa kultivointia.

Joissakin luostareissa suuri osa munkeista ei onnistu kultivoinnissaan. Pääasialliset syyt siihen, miksi he eivät onnistu, ovat seuraavat: monia kiintymyksiä ei ole hylätty, eivätkä he tiedä miten kultivoida, eivätkä he ole saaneet Fa’ta. Jotkut ihmiset ajattelevat, että he voivat onnistuneesti kultivoida buddhaa toistamalla mielessään sutria, mutta he eivät onnistu, elleivät he luovu inhimillisistä kiintymyksistään. Heidän mielensä on kuitenkin keskittynyt buddhaan, joten kuolemansa jälkeen he vaeltelevat temppelissä ja seuraavat muiden kultivointia. Näin asia on heidän kohdallaan. [Tällaista munkkia] ei voi kutsua aaveeksi, mutta häntä ei voi kutsua myöskään munkiksi, koska hän ei ole ihminen. Ihmiskunnan tilanne on tällä hetkellä melkoisessa kaaoksessa. Toinen asia on, että joissakin buddha-patsaissa ei ole buddhaa, ja jotkut väärät buddhat ovat joidenkin ihmisten palvonnan pakottama seuraus. Nykyään jotkut ihmiset sitovat punaisen kangassuikaleen puuhun ja menevät palvomaan sitä, ja he palvovat vuoria tai kalliota. Buddha-patsaan valmistuttua he palvovat sitä, vaikka sille ei olisi tehty pyhitystä mestarin kuvan kanssa. Tällainen palvonta on synnyttänyt vääriä buddhia. [Nämä väärät buddhat] näyttävät täsmälleen samalta kuin oikeat buddhat, mutta ne ovat epäaitoja ja tekevät pahoja asioita buddhien hahmossa. Näin tapahtuu melko usein.

Toisin kuin ihmiset kuvittelevat, Taivas asettaa tiukat ehdot ihmisen lopullisen tason (zheng-guo) saavuttamiselle. Todellisuudessa buddhalaisuus menetti vaikuttavuutensa modernin ajan saapuessa. Monet ihmiset eivät enää osaa kultivoida, ja nykypäivänä kultivointi on vaikeaa. Tänä päivänä buddhalaisuudessa on valtava määrä buddhalaisten sutrien tulkintoja. Yksi munkki antaa yhden selityksen ja seuraava tarjoaa toisen, aivan vastakkaisen selityksen. Mutta tällaiset selitykset voivat johtaa ihmisiä harhaan, ja ne kaikki heikentävät Buddha-Fa’ta. Ihmiset voivat saavuttaa uusia oivalluksia vain buddhalaisissa sutrissa esiintyvien alkuperäisten sanojen ja merkitysten avulla, ja vain sillä tavalla he voivat saavuttaa edes pienen määrän syvempää ymmärrystä. Mutta vaikka se olisi vain pieni totuudenmuru, jonka he ovat oivaltaneet, sen myötä he ovat edistyneet. Ja lukiessaan uudelleen he saavat oivalluksen toisesta totuudesta ja ovat jälleen edistyneet. Eri tasoilla he saavuttavat erilaisia ​​ymmärryksiä. Jotkut munkit ovat yrittäneet selittää buddhalaisten sutrien merkityksiä, ja jotkut ovat jopa kirjoittaneet kirjoja, jotka yrittävät selittää Buddha-Fa’ta esittäen jäykkiä tulkintoja. Ne väittävät, että tämä lause tarkoittaa sitä ja sitä, että yksi tarkoittaa sitä tai tuota, ja seuraava… Mutta buddhan alun perin lausumilla lauseilla on eri tasoilla erilaisia ​​mielleyhtymällisiä merkityksiä, jotka ulottuvat aina tathagatan maailmaan asti. Munkki, joka tekee niin, on puolestaan ​​alhaisella kultivointitasolla, eikä hän ole ymmärtänyt bodhisattvan tai buddhan totuuksia. Silti hän yrittää selittää, mitä buddhalaiset sutrat tarkoittavat, vaikka todellisuudessa se on vain hänen omaa ymmärrystään hänen omalla tasollaan. Hänen sanansa eivät sisällä korkeampia merkityksiä, ja ne johtavat muita vain alhaiselle ymmärryksen tasolle ja kahlitsevat heidät sinne. Tosiasiassa hän on ohjannut ihmiset kieroutuneelle polulle. Kun hän sanoo: ”Buddha tarkoitti, että…”, ihmiset jäävät sen rajoittamiksi. Ihmiset tulkitsevat asioita tällä tavalla, eikä kukaan pysty kultivoimaan korkeammille tasoille.

Tällaiset tulkinnat ovat lisääntyneet sukupolvien saatossa. Kun ihmiset puhuvat Tripitakasta [”Kolmesta korista”] – sutrista, säännöistä ja tutkielmista – sutria on tarkasteltava eri tavalla; luostarisääntöjä tai filosofisia tutkielmia ei voida pitää samalla tasolla sutrien kanssa. Erityisesti tutkielmat ovat täynnä sattumanvaraisia ​​kommentteja Buddha-Fa’sta, ja ne vähättelevät Buddha-Fa’n alkuperäisiä merkityksiä. Tämän päivän munkit käyttävät maallikoiden terminologiaa selittääkseen buddhalaisia ​​sutria, mutta he ovat epäonnistuneet täysin. Alkuperäinen merkitys siitä, mitä buddha Sakyamuni opetti, oli juuri sellainen kuin se oli, ja mikä tahansa tulkinta olisi poikkeama. Tämä on yksi syy siihen, miksi tämän päivän munkkien on vaikea onnistua kultivoinnissa. Munkit eivät kuitenkaan tiedä tätä, ja kun he eivät pysty ymmärtämään buddhalaisten sutrien alkuperäisiä tekstejä – näin tapahtuu, koska ne on kirjoitettu varhaisklassisen kieliopin mukaisesti – he hakevat apua hakuteoksista. Mutta näissä hakuteoksissa on paljon vastuuttomia tulkintoja, joita kirjoittajat ovat tehneet oman kapean ymmärryksensä pohjalta. Tämä on ollut ongelma kautta historian. Näin oli myös muinoin, joten älkää uskoko sokeasti kauan sitten kirjoitettuihin kirjoihin. Ne eivät ole poikkeus, ja itse asiassa ne ovat heikentäneet Buddha-Fa’ta. Buddha Sakyamuni sanoi, että hänen dharmansa ei olisi enää kelvollinen tietyn ajan kuluttua, ja että Lain lopun aikakauden koittaessa demonit tulisivat vahingoittamaan Dharmaa. Tämä on yksi syy.

Intiassa ei enää esiinny buddhalaisuutta, ja tämä johtuu munkkien vastuuttomista teoista siellä. Yksi tulkitsi [sutran] tarkoittavan yhtä asiaa ja toinen jotakin muuta, mikä johti sekavaan joukkoon erilaisia näkemyksiä. Olipa tulkinta mikä tahansa, se ei ollut se merkitys, jota buddha Sakyamuni oli tarkoittanut; alkuperäinen merkitys oli kadonnut. Tämän vuoksi Intiassa ei enää esiinny buddhalaisuutta.

On hyväksyttävää keskustella muiden kanssa oivalluksista, joihin te olette päätyneet, sillä siinä tapauksessa te puhutte omista kokemuksistanne ja näkemyksistänne buddhan sutrista. Siinä ei ole mitään väärää, eikä siitä aiheudu mitään kielteisiä seurauksia. Pahinta on käyttää omia sanoja buddhan sutrien kohtien merkityksen esittämiseen. Mikään alkuperäinen lause ei rajoitu pelkästään tietyllä tasolla ilmenevään ymmärrykseen. Saatatte pitää siinä esitettyä periaatetta varsin oikeana ja hyvänä, mutta kun tasonne nousee ja edistytte, huomaatte, että sama lause sisältää vieläkin korkeamman totuuden.

Buddha Sakyamuni käytti neljäkymmentäyhdeksän vuotta dharmansa opettamiseen. Aluksi hän ei ollut tathagatan tasolla, ja osa hänen opettamastaan ​​Fa’sta oli opetettu jo monia vuosia aiemmin. Hän kuitenkin opetti jatkuvasti, ja se, mitä hän opetti myöhempinä vuosinaan ennen nirvanaansa, oli täysin erilaista kuin se, mitä hän opetti aiemmin. Tämä johtui siitä, että hän itse kävi läpi prosessin, jossa hän jatkuvasti saavutti uusia oivalluksia ja edistyi, ja hän itse harjoitti jatkuvasti kultivointia. Mutta tosiasia on, että hän ei jättänyt ihmiskunnalle maailmankaikkeuden kaanonia; nykyihmiset kutsuvat sitä Fa’ksi tai sutraksi. Buddha Sakyamunin elinaikana ei ollut sutria. Sisältö syntyi siitä, että myöhemmät ihmiset muistelivat buddha Sakyamunin sanoja, ja kokoamisprosessissa tapahtui virheitä. Joidenkin buddha Sakyamunin sanojen todellinen merkitys muuttui, mutta tuohon aikaan ihmisten annettiin tietää vain rajallinen määrä asioita. Mikään tästä ei ollut sattumaa, vaan se oli kohtalon määräämä. Tämä johtui siitä, että aiemmin kukaan ei uskaltanut kirjoittaa kultivointiin liittyviä asioita kristallinkirkkain termein ja jättää niitä ihmisten käsiin. Ihmisten piti selvittää kaikki itse. Ihmiset elävät harhakuvassa eivätkä tiedä mitään. Heidän on yksinkertaisesti hyvin vaikeaa saada käsitystä asioista.

Elinaikanaan buddha Sakyamuni jätti ihmisille pääasiassa luostarimaisia ohjesääntöjä. Kun buddha Sakyamuni lopulta lähestyi nirvanaa, yksi hänen opetuslapsistaan kysyi: ”Kun mestarimme nyt lähtee, ketä meidän tulisi pitää mestarinamme?” Buddha Sakyamuni vastasi: ”Ottakaa mestariksenne ohjesäännöt.” Tosiasia on, että hänen jälkeensä jättämät ohjesäännöt kykenivät johdattamaan kultivoinnin harjoittajat jumalalliseen täydellistymiseen. Ohjesäännöt asetettiin hänen vielä eläessään, kun taas myöhemmät sukupolvet nostivat sutriksi asioita, jotka he myöhemmin kirjoittivat muistiin perustuen siihen, mitä hän oli sanonut aiemmin. Olen ensimmäinen, joka on aidosti antanut ihmisille tietoa kultivoinnista; näin ei ole koskaan aiemmin tehty. Olen tehnyt jotain, mitä yksikään edeltäjä ei ole tehnyt, ja olen antanut ihmisille tikapuut taivaaseen.

Itse asiassa uskonnot ovat olemassa kahdesta syystä. Ensinnäkin ne todella mahdollistavat sen, että hyvät ja kykenevät ihmiset voivat kultivoida oppiakseen Tietä; toiseksi ne voivat varmistaa, että ihmisten yhteiskunnan moraali pysyy suhteellisen korkealla tasolla. Nämä ovat uskonnon kaksi tehtävää. Sen, mitä minä välitän, ei kuitenkaan ole tarkoitus olla uskonto. Mutta huolimatta siitä, Fa’n todellinen välittäminen ja ihmisten pelastaminen tuottaa saman vaikutuksen: Sen tarkoituksena on saada ihmiset todella löytämään Tie ja kultivoimaan – tarjota polku – ja antaa monille, jotka ovat kuulleet Fa’n ja lukeneet kirjaa, mahdollisuuden ymmärtää joitakin periaatteita, vaikka he eivät haluaisikaan kultivoida. Tästä seuraa se, että he eivät enää tee tietoisesti pahoja tai vahingollisia asioita. Näin ollen lopputulos on sama: ihmisten moraali pysyy suhteellisen korkealla tasolla. Tämä tarkoitus toteutuu myös. Kultivoinnin todellinen välittäminen ja ihmisten opettaminen – eikö se merkitse ihmisten pelastamista?

Esihistoriallisina aikoina jotkut ihmiskunnan sivilisaatiot kestivät pidempään ja toiset kestivät lyhyemmän aikaa. Jotkut niistä olivat hyvin pitkäikäisiä. Jokaisella aikakaudella ihmiskunnan tieteen kehityskulku on ollut erilainen. Nykyihmiset toimivat modernin tieteen kehityksen puitteissa, eivätkä he voi tietää, että tieteen kehittämiseen on olemassa muitakin mahdollisia tapoja. Tosiasia on, että muinaisen Kiinan tiede oli täysin erilaista kuin modernista Euroopasta peräisin oleva tiede. Muinaisen Kiinan tiede keskittyi suoraan ihmiselämän ja maailmankaikkeuden tutkimiseen. Muinaiset ihmiset uskalsivat tutkia asioita, jotka olivat aineettomia ja näkymättömiä, ja he kykenivät vahvistamaan niiden olemassaolon. Kun henkilö istuu meditoimassa, hänen aistimuksensa voimistuvat vähitellen niin, että ne eivät ainoastaan tule selkeästi esiin, vaan ne muuttuvat jopa käsin kosketeltaviksi ja näkyviksi. Jokin muodoton ylittää näin itsensä ja siitä tulee asia, jolla on muoto. Tämän vuoksi muinaiset ihmiset kulkivat omaa polkuaan, joka tutki elämän mysteereitä ja ihmiskehon suhdetta maailmankaikkeuteen – polkua, joka oli täysin erilainen kuin nykyiset kokemusperäiset tieteenalat.

Kuu on tosiasiassa esihistoriallisen ihmisen luomus, ja se on sisältä ontto. Esihistoriallinen ihmiskunta oli varsin edistynyt. Nykyään ihmiset luulevat, että pyramidit ovat egyptiläisten rakentamia, ja he ovat yrittäneet selvittää, mistä kivet on kuljetettu. Mutta asia ei ole lainkaan niin. Tosiasiassa pyramidit kuuluvat esihistorialliseen kulttuuriin, ja ne olivat jossain vaiheessa veden alla, meren pohjassa. Myöhempien maapallon muutosten – eli useiden mannerlaattojen liikkeiden – seurauksena pyramidit nousivat uudelleen esiin. Ajan myötä alueen asukasmäärä kasvoi, ja uudet asukkaat alkoivat vähitellen ymmärtää [pyramidien] tarkoituksen – eli sen, että niissä pystyi säilyttämään asioita hyvin pitkään. Niinpä he alkoivat sijoittaa ihmisten ruumiita pyramidien sisään. Mutta nämä ihmiset eivät olleet niitä, jotka rakensivat pyramidit; egyptiläiset vain löysivät pyramidit ja ottivat ne omaan käyttöönsä. Myöhemmin egyptiläiset rakensivat alkuperäisten mallien pohjalta pienempiä pyramideja, mikä on hämännyt tiedemiehiä.

Nykypäivänä ihminen kykenee tarkastelemaan asioita vain nykyisen tietämyksen valossa, minkä huomattavin seuraus on se, että lukuisten tutkijoiden määrittelemät moninaiset säännöt ja aksioomat käytännössä tukahduttavat ihmisiä. Darwin sanoi, että ihminen on kehittynyt apinasta, ja ihmiset kaikkialla uskovat ihmisen todellakin kehittyneen apinasta. Tämän seurauksena tästä teoriasta on johdettu kaikenlaisia päätelmiä. Tällä hetkellä tiede on löytänyt asioita, jotka ulottuvat paljon pidemmälle kuin modernin sivilisaation historia, mutta ihmiset eivät uskalla tunnustaa tällaisten asioiden olemassaoloa, vaan pitävät niitä mahdottomina ja jatkavat asioiden edistämistä umpimähkäisesti puhuen järjettömyyksiä. Jonakin päivänä syntyy ihmiskehoa tutkiva tiede. Tulevaisuuden fysiikka, kemia ja muut tieteenalat saattavat hyvinkin kehittyä erilaiselle perustalle, joka ei välttämättä ole täysin sama länsimaisen kanssa. Nykyisen empiirisen tieteen asettamat aksioomat ovat varsin kapeita ja tunnustavat vain sen, mikä on näkyvää ja käsin kosketeltavaa; mitään, mitä ei voi nähdä tai koskea, ei hyväksytä. Sen tieteelliset aksioomat eivät itse asiassa ole lainkaan tieteellisiä, ja ne ovat eristäneet ihmisen täysin. Kun ihminen löytää tieteellisin keinoin asioita, jotka normaalisti ovat näkymättömiä ja aineettomia, eikö se ole tiedettä? Eikö sitä tulisi pitää tieteenä?

Todellinen ymmärrys materiasta poikkeaa suuresti siitä, mitä nykytiedemiehet ajattelevat. Kun tämän päivän tiedemiehet tutkivat esimerkiksi neutriinoja ja atomeja, he pitävät niitä vaarallisina, koska hiukkaset säteilevät, ellei niitä pidetä lyijysäiliössä. Tämä käsitys perustuu heidän omiin teorioihinsa, jotka ovat heidän oman tutkimusalueensa rajoissa. Se on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä he voivat ymmärtää. Todellisuudessa kaikki materiaaliset asiat ovat elossa. Buddha Sakyamuni sanoi samoin. Riippumatta siitä, mistä ulottuvuudesta on kyse, siellä oleva aine on olemassa materiaalisena, ja samaan aikaan se on elossa. Neutriinot, atomit, gammasäteet ja vieläkin pienemmät aineen tasot ovat kaikki hallittavissa, mutta siihen vaaditaan, että henkilö saavuttaa tietyn tason. Kultivoinnin kautta kehitettävä gong sisältää itse asiassa voimakasta säteilyä, jota harjoittaja pystyy täysin hallitsemaan. Nykyinen tiede tutkii, miten maailmankaikkeus on muodostunut, esittäen erilaisia teorioita ja yrittäen selvittää sen koostumusta. Korkeamman tason ymmärryksen mukaan maailmankaikkeus koostuu ajasta ja tilasta. Tosiasiassa kaikkein perustavimmalla tasolla maailmankaikkeus koostuu energiasta. Mitä pienempää aines on, sitä suurempi on sen radioaktiivisuus, ja tämä on olennaisin osa sitä, mitä perustavinta laatua olevalla tasolla tapahtuu. Nykyiset tiedemiehet eivät kuitenkaan tunnusta tätä, sillä heidän tietämyksensä ei vielä ulotu niin pitkälle.

Materia äärimmäisen mikrokosmisella tasolla – erittäin pienessä tilassa – muodostaa alkuperäisen aineen, joka ei itse asiassa ole elävää. Se on eräänlainen alkuperäisen materian muoto, jota ei voi käsittää tavallisen ihmisen ajattelutavalla. Tämä alkuperäinen materia on kauhistuttavaa, sillä mikä tahansa ainesosa, joka joutuisi siihen, liukenisi ja hajoaisi olemattomiin. Alkuperäistä ainetta ei tarkkaan ottaen voi kutsua materiaksi. Maailmankaikkeudella on erityinen ominaisuus, nimeltään Zhen-Shan-Ren. Miksi on niin, että kaikki materian pienimmätkin hiukkaset sisältävät Zhen-Shan-Renin? Selitys on se, että Zhen-Shan-Ren pystyy kokoamaan ja pitämään koossa kaikkein alkuperäisintä ainetta – sitä alkuperäisintä itsenäistä kokonaisuutta, jota ei aivan voi kutsua materiaksi – ja näin se kokoaa ja pitää koossa kaikkein alkuperäisimmän asian, muodostaen kaikkein pienimmän primitiivisen aineen tyypin. Kun tämä on muodostettu, erilaisia äärimmäisen pieniä aineen hiukkasia kootaan tämän pohjalta, ja nämä pienet hiukkaset ryhmitellään uudelleen muodostamaan maan, kiven, metallin, valon ja ajan, joita esiintyy eri ulottuvuuksissa – maailmankaikkeuden perusaineksia. Nämä synnyttävät ja tuottavat edelleen suurempia materian muotoja, joista muodostuu lukemattomia materian olomuotoja. Kun siis kaikki asiat ja ainesosat syntyvät maailmankaikkeuden erityisestä ominaisuudesta, niissä on luonnostaan maailmankaikkeuden Fa’n rajoittava ominaisuus. Siten kaikella aineella on Buddha-luonto – eli Zhen-Shan-Ren; elementti, joka muodostaa maailmankaikkeuden. Ja tämä on Buddhan-Fa, joka tunnetaan myös nimellä Tao.

Kaikki asiat ovat elossa ja sisältävät Buddha-luonnon; ne ovat vain alttiita väsymiselle. Erityistä Zhen-Shan-Ren -ominaisuutta lukuun ottamatta kaikki johdannaisaineesta peräisin olevat asiat kohtaavat vakavan vaaran väsyessään – eli materiaaliset asiat alkavat rapistua ja hajota. Toisin sanoen ainesosat hajoavat. Yleisesti ottaen, kun ainesosat hajoavat, se merkitsee, että maailmankaikkeuden alemmat tasot rappeutuvat, ja että Fa lakkaa toimimasta. Kun Laki ihmisten sydämessä lakkaa toimimasta, ihmisistä tulee turmeltuneita, eikä moraalinen mittapuu enää sido heitä. Kun ihmisen moraali säilyy normaalilla tasolla, Fa voi pysyä vakaana ja muuttumattomana; tämä on mahdollista niin kauan kuin ihmisen sydän ei muutu paheelliseksi. Mutta jos näin ei käy, ihmisen on käytävä läpi sielunvaellus, ja riippumatta siitä, mihin muotoon hän syntyy uudelleen – olipa se kasvi, eläin, aineellinen esine, sementti tai hiekka – mikä tahansa muoto se on, hän kantaa mukanaan omaa karmaansa. Ja kun asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, kun ihmiskunta rappeutuu, pelkästään ihmisten yhteiskunta ei rappeudu, vaan kaikki asiat. Lain lopun aikakaudella maapallolla, tietyillä maailmankaikkeuden ulottuvuuksilla, kukilla, ruoholla ja puilla on kaikilla karmaa.

Sielunvaelluksen olemassaolon myötä on mahdollista, että ihminen syntyy yhdessä elämässään ihmiseksi ja seuraavassa eläimeksi. Sielunvaellus ei itse asiassa rajoitu vain kuuteen elämänmuotoon, [kuten perinteisesti ajatellaan]. Nuo kuusi [muotoa] ovat vain ne, jotka buddha Sakyamuni kuvaili. Olento voi syntyä uudelleen ihmiseksi, taivaalliseksi olennoksi tai asura-demoniksi, aivan kuten se voi syntyä uudelleen villieläimeksi, kotieläimeksi tai aineelliseksi asiaksi.

Jos ihmiskunnan tieteen on määrä kehittyä tietylle tasolle, on ensisijaisen tärkeää, että ihmisen moraalin taso kohoaa, koska muuten voi puhjeta vaikkapa kosminen sota. Ihmiset eivät milloinkaan kykene saavuttamaan buddhien maailmaa pelkän teknologian avulla. Miksi näin on? Buddhat ja taivaalliset olennot hallitsevat tieteenalat ja teknologiat, jotka ovat paljon ihmiskuntaa korkeammalla. Toisin sanoen, jos ihmiset pyrkivät saavuttamaan sellaisia tasoja, he eivät voi tehdä sitä pelkästään tieteen ja teknologian keinoin. Jos tieteelliset ja teknologiset keinot todella mahdollistaisivat tällaiset läpimurrot, luonnonkatastrofit olisivat väistämättömiä. Tämä johtuu siitä, että jos ihmiset saavuttaisivat niin korkean tason teknologian avulla ja saisivat niin mahtavia jumalallisia kykyjä, mutta heidän mielensä olisi yhä täynnä taistelunhalua, ahneutta, seksuaalisia haluja, erilaisia toiveita, kateutta ja monenlaisia kiintymyksiä, mukaan lukien maineen ja voiton tavoittelua – jos he toisivat kaikki nämä kiintymykset mukanaan tuolle tasolle – seurauksena olisi kaaos taivaissa. Sellaista tilanteen toteutuminen on ehdottomasti kiellettyä.

Ainoastaan kultivoinnin kautta ihmiset voivat saavuttaa tällaisia korkeuksia. Vain pääsemällä eroon kiintymyksistä ja haluista vaativan kultivoinnin kautta sekä sulautumalla maailmankaikkeuden erityiseen ominaisuuteen – Zhen-Shan-Reniin – on mahdollista yltää niin korkealle tasolle. Mitä tiede oikeastaan on? Se, mitä Buddhat ja jumalat hallitsevat, on korkeinta tiedettä. Heidän ymmärryksensä materiasta on ylivertainen, ja mikrokosmisella tasolla he kykenevät havainnoimaan materiaa tiettyyn mikrokosmiseen rajaan asti, ja myös näkemään maailmankaikkeudessa esiintyviä suurempia materian tasoja. Nykyään ihmiset käsittävät asian niin, että tässä on jokin materiaalinen asia, sitten siinä on molekyylejä, ja sen jälkeen vielä syvemmällä on atomeja, ja niin edelleen… Ja mitä tulee korkeampaan materiaan, he luulevat, että planeetat ovat suurimpia. Mutta planeetat eivät ole suurin mahdollinen materian muoto; vieläkin suurempia [muotoja] on olemassa. Buddhat pystyvät näkemään erittäin suuria materian muotoja sekä hyvin pieniä mikrokosmisen tason muotoja. Vaikka heillä on tällaisia kykyjä, buddhat, samoin tathagatat, eivät silti kykene näkemään materian alkuperää; edes tathagatat eivät näe, kuinka suuri maailmankaikkeus loppujen lopuksi on.

Taivaalliset olennot sanovat, että kultivointi on hyvin vaikeaa, ja että kultivointi on lähes mahdotonta. Miksi he sanovat näin? Koska buddhien ei täydy kestää mitään vaikeuksia. Taivaissa olevilla buddhilla ei ole mitään vaikeuksia; heidän elämänsä on täynnä miellyttäviä ja iloisia asioita, ja he voivat saada kaiken haluamansa – se on äärimmäisen huoletonta elämää. Ajatelkaapa: Kuinka he voisivat kultivoida itseään, kun heillä on valtavia jumalallisia voimia eikä lainkaan vastoinkäymisiä? Heidän on todella vaikea kehittää itseään pidemmälle. Ihmisille kultivointi on helpompaa, mutta jos ihminen ei saavuta korkeampaa tasoa, kukaan ei voi kohota sinne. Se on kuin täynnä likaa oleva pullo, joka ei voi nousta veden pinnalle; on kiistaton tosiasia, että ihminen ei voi kohota sinne ilman itsensä puhdistamista.

Buddhan suuri viisaus viittaa hänen valtakuntansa suureen viisauteen. Buddha, jonka taso on kaksi kertaa korkeampi kuin tathagatan, ymmärtää maailmankaikkeuden totuuden paljon korkeammalla tasolla. Kun hän puhuu kolmesta tuhannesta valtavasta maailmankaikkeudesta, hän ei tarkoita, että joka ainossa hiekanjyvässä olisi niitä. Suuret valaistuneet olennot ovat havainneet, että joissakin hiekanjyvissä ja kivissä on niitä, mutta joissakin toisissa kivissä ei ole. Esimerkiksi graniitissa ei ole. Joidenkin kivien kohdalla, kun poimitte sellaisen maasta, näette äärimmäisen laajan maailman, ja [sen sisällä olevat olennot] näyttävät ihmisiltä. Ne eivät aisti värähtelyä, vaikka heittäisitte [kiven}, sillä ne yksinkertaisesti ovat olemassa sillä tavoin; jos asetatte kiven jonnekin tai upotatte sen veteen, mikään vesi ei voi saavuttaa sen ulottuvuutta.

Se on valtava maailma. Tapa, jolla ihmiset hahmottavat materiaaliset asiat, on itse asiassa väärä. Siinä mielessä kuin tavalliset ihmiset sen ymmärtävät, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”koko”. Näette jonkin materiaalisen asian tietynlaisena, mutta kyse on vain tavasta, jolla se ilmenee tavallisille ihmisille. Olipa kyseessä paperiarkki, maalaus tai hyvin ohut paperinlehti – missä tahansa niistä voi olla Lakikehoja (Fa-shen). Tavallisten ihmisten on vaikea käsittää tätä, mutta he ovatkin vain tavallisia ihmisiä.

Itse asiassa maapallolla, tässä meidän fyysisessä ulottuvuudessamme, ihminen ei ole ainoa ihmisen kaltainen olento. On olemassa ihmisen kaltaisia olentoja, jotka asuvat merissä. Menneisyydessä jotkut ihmiset toivat tämän julki, mutta tavallinen yhteiskunta ei voinut hyväksyä sitä ja leimasi sen myytiksi. Todellisuudessa se, mitä sanottiin, oli kuitenkin totta. Kun mannerlaatat alkavat liikkua, monet merenpohjat nousevat esiin. Merenpohjassa on ihmisen kaltaisia olentoja, useita eri lajeja. Jotkut niistä muistuttavat meitä, ja jotkut ovat varsin erilaisia. Joillakin on kidukset, kun taas toiset ovat vyötäröstä ylöspäin ihmisiä ja vyötäröstä alaspäin kaloja; joillakin taas on ihmisen jalat ja kalan ylävartalo.