


Ihmiskunnan rappeutuminen ja valaistuneiden olentojen ilmestyminen
Li Hongzhi
Ihmisen rappeutuminen ei alkanut Eevan ajasta, kuten Jeesus antoi ymmärtää. Tämä maapallo on käynyt läpi useamman kuin yhden sivilisaation ja alkukantaisen ajanjakson; on ollut olemassa esihistoriallisia sivilisaatioita, jotka tuhoutuivat. Joissakin tapauksissa Maa-planeetta tuhoutui täysin, tai se korvattiin, jolloin luotiin kokonaan uusi maapallo. Eikö ihmiskunta olekin puhunut maailmanlopun katastrofeista? Itse asiassa uskonnot ovat puhuneet tästä asiasta. Tietyn ajan kuluttua tapahtuu suuri katastrofi, ja jonkin ajan kuluttua tapahtuu pieni katastrofi. Pienessä katastrofissa ihmiset pyyhkäistään pois paikallisesti; kun tietty alue on muuttunut erittäin huonoksi, se tuhotaan. On maanjäristyksiä, mannerlaattojen vajoamista, hiekkamyrskyjen leviämistä, tai nälänhätää ja sotia. Pieni katastrofi on paikallinen, kun taas suuri katastrofi vaikuttaa lähes koko ihmiskuntaan. Suuri katastrofi tapahtuu vasta monien vuosien kuluttua. Maapallolla tapahtuvat muutokset, kuten kappaleiden ja asioiden liikkeet, noudattavat tiettyjä kaavoja. Suuri katastrofi, joka muutoksineen ilmaantuu, johtaa ihmiskunnan tuhoutumiseen. On kuitenkin pieni määrä ihmisiä, jotka selviytyvät, jotka perivät osan historiaa edeltävästä kulttuurista ja jotka elävät samanlaista elämää kuin kivikaudella. Koska kaikki tuotantovälineet on tuhottu, seuraavan sukupolven ahdinko on vielä pahempi, sillä monia asioita on painunut unohduksiin. Näin ollen väestö alkaa kasvaa alkukantaisesta tilasta, ja ajan myötä syntyy jälleen sivilisaatio ja edistynyttä teknologiaa. Kun ihmiskunta rappeutuu jälleen, katastrofeja alkaa taas tapahtua. Näin ollen tapahtuu syklistä muutosta, jossa on muodostumisen, vakauden ja rappion kausia.
Toisin sanoen ihmisen rappeutuminen on väistämätöntä. Mutta jokaisella aikakaudella, jolloin sivilisaatio syntyy, löytyy poikkeuksetta jumalallisia, jotka lähettävät suuria valaistuneita olentoja ihmisten maailmaan pelastamaan ihmisiä. Tarkoituksena on estää ihmismielen epäsuhtainen rappeutuminen suhteessa maapallon aineisiin ja materiaan. Kaikella materialla, joka muodostaa Maa-planeetan tässä maailmankaikkeudessa, on erityinen ominaisuus. Vain tämän erityisen ominaisuuden avulla on mahdollista muokata alkeellisia, muodottomia asioita materiaksi, jolla on muoto ja elämä. Mutta ihmismielen on kiellettyä turmeltua ennen kuin materia rappeutuu. Tämän vuoksi joka kerta, kun sivilisaatio tai kulttuuri syntyy ihmisten keskuudessa, ilmestyy suuria valaistuneita olentoja. Suuria valaistuneita olentoja on ilmestynyt kaikkina esihistoriallisina ajanjaksoina. Nykyisen sivilisaation aikana olennot kuten Jeesus, Sakyamuni ja Laotse, tulivat kertomaan asioita ihmisille. Eri aikakausien sivilisoituneilla alueilla oli erilaisia valaistuneita olentoja, jotka olivat vastuussa siitä, että ihmisille opetettiin, millä tavoin he voivat palata alkuperäiseen, todelliseen itseensä. [Nämä valaistuneet olennot] mahdollistivat niiden, jotka kykenivät saavuttamaan Taon, saavuttaa täydellistymisen; he näyttivät tavallisille ihmisille kuinka vaalia hyvettä; ja he edellyttivät, että ihmiskunta säilyttää moraalinsa suhteellisen tasaisella tasolla, varmistaen siten, ettei ihmismieli rappeutuisi niin helposti. Lopulta, kun jonain päivänä kaikki materia maailmankaikkeudessa rappeutuisi, he eivät enää puuttuisi asioihin. Mutta se on erittäin, erittäin pitkä prosessi.
Noina aikoina valaistuneet olennot yrittävät estää ihmiskunnan rappeutumisen, ja siten mahdollistaa sen, että he, jotka kykenevät edistymään kultivoinnissa, voivat aidosti saavuttaa Taon kultivointinsa kautta. Ihminen ei ole kehittynyt apinasta, kuten Darwin väitti. Kyseisessä asiassa ihminen alentaa itseään. Kaikki ihmiset ovat pudonneet tänne maailmankaikkeuden monista eri ulottuvuuksista. He eivät enää täyttäneet Fa’n vaatimuksia omilla tasoillaan maailmankaikkeudessa, ja siksi heidän oli pudottava alas. Kuten olemme aiemmin sanoneet, mitä voimakkaampia kuolevaisten kiintymykset ovat, sitä alemmas he putoavat, ja laskeutuminen jatkuu, kunnes he saavuttavat tavallisen ihmisen tilan. Korkeampien olentojen silmissä ihmisen elämän tarkoitus ei ole pelkästään ihmisenä oleminen, vaan pikemminkin herääminen nopeasti maan päällä, tässä harhan tilassa, ja palaaminen [alkuperäänsä]. Sitä he todella tarkoittavat; he avaavat teille oven. Heillä, jotka eivät pysty palaamaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syntyä uudelleen, ja tämä jatkuu, kunnes he ovat keränneet valtavan määrän karmaa ja tuhoutuvat. Tämän vuoksi Maa-planeetta on kokenut niin monia katastrofeja.
Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna maapallo on kuitenkin vain maailmankaikkeuden kaatopaikka. Lukemattomissa valtavissa maailmankaikkeuksissa on lukemattomia galakseja ja planeettoja, ja jokaisella planeetalla asuu olentoja. Ihmiset kieltävät toisten ulottuvuuksien olemassaolon, joten he eivät pysty näkemään niiden olentoja. Ne ovat olemassa samojen planeettojen toisissa ulottuvuuksissa [kuin meidän näkemämme], eivätkä meidän ulottuvuudessamme, joten tavalliset ihmiset eivät voi nähdä niitä. Se vastaa samaa kuin ihmisten sanonta, että tämän ulottuvuuden Mars on kuuma, mutta jos joku murtautuisi tämän ulottuvuuden läpi, toisella puolella se osoittautuisi jokseenkin kylmäksi. Monet yliluonnollisia kykyjä omaavat ihmiset tuijottavat aurinkoa, ja kun he ovat tehneet niin jonkin aikaa, he huomaavat, ettei se enää ole kuuma. Ja katsottuaan uudelleen he huomaavat, että se on pimeä. Vielä uudelleen katsottaessa se näyttää kylmältä ja virkistävältä maailmalta. Tässä materiaalisessa ulottuvuudessa se ilmenee yhdellä tavalla, kun taas toisessa materiaalisessa ulottuvuudessa se ilmenee eri tavalla. Eläviä olentoja löytyy siis kaikkialta, samoin ihmisiä. Ja kun ne eivät enää täytä tietyn tason mittapuuta, vähitellen ne putoavat alas. Se on verrattavissa koululaisen epäonnistumiseen ylemmälle luokalle etenemisessä, paitsi että tässä tapauksessa ne ovat lopulta pudonneet siihen pisteeseen, että ne ovat tavallisten ihmisten joukossa. Maailmankaikkeudessa pahat ihmiset putoavat alaspäin, pudoten aivan maailmankaikkeuden keskipisteeseen – maapallolle.
Ihminen, joka asuu tässä ihmisten maailmassa, käy läpi jälleensyntymisen, eikä sille, että hän syntyy uudelleen ihmisenä, ole mitään takeita. Hän voi jälleensyntyä mihin tahansa useista erilaisista aineellisista asioista, kasveista, eläimistä tai jopa mikro-organismeista. Ja koko jälleensyntymiensä kiertokulun ajan hän kantaa jatkuvasti mukanaan tekemiään vääryyksiä, ja se on karmaa. Olento voi kantaa mukanaan hyvettä ja karmaa, ja ne ovat aina hänen mukanaan. Jos joku, jonka karma on suuri, jälleensyntyy puuksi, tällä puulla on karmaa, ja jos hän jälleensyntyy eläimeksi, tuolla eläimellä on karmaa. Maapallon tiilillä, maaperällä, kivillä, eläimillä ja kasveilla voi kaikilla olla karmaa. Miksi Lain lopun aikakaudella potilaiden ottama tai heihin ruiskutettu lääke ei ole yhtä tehokasta kuin aiemmin? Tämä johtuu siitä, että nykyajan ihmiset, jotka ovat synnyttäneet valtavan määrän karmaa, kantavat mukanaan voimakasta karmaa, ja näin ollen lääkkeen alkuperäinen teho on kadonnut, eikä se ole millään tavalla kykenevä hoitamaan tätä tilaa. Mutta jos lääkettä annettaisiin suurempi annos, potilas saisi myrkytyksen. Nykyään monet sairaudet ovat parantumattomia. Koko planeetan tila on sellainen; todellisuudessa kaikki asiat ovat rappeutuneet vakavaan mittakaavaan.
Jeesus kykeni kantamaan ihmisten synnit, ja buddha Sakyamuni käytti neljäkymmentäyhdeksän vuotta ihmisten pelastamiseen, tehden valtavasti työtä. Eivätkö he pyrkineet pelastamaan tuntevia olentoja laajasti? Miksi he eivät sitten lähettäneet kaikkia suoraan taivaaseen? Koska ihmiset eivät täyttäneet korkeampien tasojen mittapuuta; tästä syystä he eivät voineet päästä sinne. Jokaisella tasolla on oma mittapuunsa. Jos henkilö ei ole pätevä olemaan korkeakouluopiskelija, voiko hän mennä korkeakouluun? Syy siihen, miksi henkilö ei pääse [taivaaseen], on se, että on olemassa aivan liian monia asioita, joista hän ei kykene luopumaan, ja hänen kehonsa kuorma on aivan liian suuri. Missä tahansa hänen moraalinen mittapuunsa onkin, hän kuuluu sinne. Ainoa tapa [kohota ylös] on verrannollinen koulunkäynnin kanssa: jos henkilö pääsee seuraavalle luokalle tai lukuvuodelle, hän etenee sinne. Loput rappeutuvat aina vain enemmän ja tuhoutuvat. Kun roskat muuttuvat saastuneiksi, niiden ei enää pitäisi antaa saastuttaa maailmankaikkeutta. Siksi ne on tuhottava.
Buddhat antavat julistuksia ja harjoittavat laaja-alaista tuntevien olentojen pelastamista. Tai tarkemmin sanottuna, tathagatan tasolla tuntevien olentojen pelastaminen on tärkeää. Buddhat, joiden taso on kaksi kertaa korkeampi kuin tathagata, eivät huolehdi tavallisten ihmisten asioista. Jos he tekisivät niin, yhdenkin lauseen lausuminen aiheuttaisi muutoksia tavallisten ihmisten keskuudessa. He eivät siis voi huolehtia ihmisistä, koska heidän voimansa on liian suuri. Mitä tulee suurempaan buddhaan; maapallo ei ole tarpeeksi suuri edes hänen varpaalleen, ja vielä suuremmalle buddhalle maapallo on liian pieni edes hänen hiustupelleen. Buddhan lausumat sanat ovat Fa’ta, ja kun ne lausutaan, ne aiheuttavat välittömiä muutoksia. Tästä syystä he eivät koskaan osallistu maapallon asioihin. Tathagatat ja bodhisattvat ovat ainoita, jotka harjoittavat tuntevien olentojen laaja-alaista pelastamista.
Tathagata-buddhat pitävät ihmisiä tavallisina olentoina, mutta kun korkeammat jumalalliset olennot hyvin korkeilla tasoilla katsovat alaspäin omalta tasoltaan, he pitävät tathagatoja tavallisina olentoina. Korkealla tasolla olevan jumalallisen olennon silmissä ihmiset eivät ole edes mikro-organismeja. Katsoessaan alas [he sanoisivat]: ”Niin turmeltunut paikka, tuhotkaa se! Hävittäkää se pois!” Maa-planeetta on tällainen paikka. Ihmisiä lähimpänä olevat buddhat ovat niitä, jotka osoittavat sääliä ihmisiä kohtaan. Jeesus oli tathagatan tasolla, samoin Laotse. Korkeammilla tasoilla olevat eivät välitä ihmisten asioista. Jos ihmiset kutsuisivat heitä, he eivät voisi kuulla sitä. Vaikka ihmiset kutsuisivat vain heidän nimeään, se olisi verrattavissa heidän loukkaamiseensa. Se olisi kuin ääni, joka tulisi ulosteläjästä ja huutaisi heidän nimeään.